Aamulla varhain ylösnousu ja ajelua Espooseen, kun sukulaismies tarvitsi kyytiä. Välilä kotiin jonka jälkeen oli leikkipäivän vuoro pitkästä aikaa. Salarakkaita oli kova ikävä. Täyspainoista ohjelmaa - ensin tutkittiin Kyproksen tuliaiset. Lounasta söimme yhdessä välillä vähän villiä menoa, salarakas on välillä aika villillä päällä. Tyttöjä vähän kurmottaa ja muutenkin haluaa vähän axonia elämään. Askarreltiin tarroilla joita toin hellle matkalta ja olivatkin siitä kivoja, että ne voi ottaa takaisin ja käyttää uudestaan johonkin toiseen juttuun. Minä teroitin kyniä oikein urakalla. Oli tosi kaunis päivä ulkona joten siirryttiin sitten pihamaalle ja pienin pikkusisko tarjoili hiekkakahvia, ruokaa yms. aivan kylläisyyteen asti. Näytti itse pistävän oikein suuhunsa asti, niin että hampaissa rouskui. Isomman pikkusiskon sormeen meni tikku jostain ja minä sain nypättyä sen pois. Kuulemma sattui aivan hirveästi. Salarakas järjeste juoksukilpailut talon ympäri ja tietysti itse voitti kilpailun. Hän sai mennä isiä vastaan töistä vähän matkaa näytti olevan tosi mielissään luottamuksesta.

Olen passissa täällä, kun uusi vauva ilmoittaa tulostaan! Eletään jänniä aikoja, että milloinkahan se mahtaa tapahtua? Mitä salarakkaat mahtavat uudesta tulokkaasta ajatella? Nyt on vielä odotus ainakin kova.

Hymyssä suin ajelin kohti Vuosaarta. Vähänkös nukuttaa  sohvalle meinasin jo nukahtaa.... heippa huomiseen.