Olin sopinut Anneli ystävän kanssa, että mennään Klaukkalaan huutokauppaan. Aikaisemmin en ole ollut oikeassa huutokaupassa joten lähdin mielelläni. Löytyipä siinä samalla suuri kirpputoripaikkakin johon ihan pakko mennä uudestaan. No - siihen huutokauppaan, paikalla sali täysi ihmisiä sekä ystäväni opasti miten pitää toimia. Oli kiva seurata mitä erilaiset tavarat maksoivat ja miten porukka innostui huutamaan välillä hinnat aivan taivaisiin asti. Moni tavara vaihtoi omistajaa ja aivan muutamasta tavarasta ei tullut yhtään huutoja. Heräsin aina vähän myöhässä meillä oli yhteinen numerolätkä, että ei tarvinnut mennä maksamaan vasta sitten kun oli lähdössä pois muuten olisi pitänyt maksaa heti huudon jälkeen. Sain minä yhden aarteen sellaisen koboltinsinisen maljakon paksua lasia jonka kahva oli kirkastalasia. Olen nähnyt niitä aikaisemmin liilan värisenä, mutta en koskaan sinisenä. Arabian maisemalautasten kohdalla myöhästyin huutamisesta - siellä täytyy olla nopeat hoksottimet, että saa mitä tahtoo.

Laatutavaraa oli paljon - eräs hauska tavaraerä oli 400 kappaletta CD-levyjä käyttämättömiä nimittäin joku ihminen oli niitä itselleen ostanut, mutta ei koskaan soittanut siitä syystä, että hänellä ei ollut soitinta.  Täältä saa vähän vinkkejä mitä kaikkea sieltä voi löytää. Huomattiin, että kello oli vaikka kuinka paljon, kun lähdettiin pois pikkuisen harmitti, kun vieressä oleva kirppari oli mennyt kiinni. Siellä olisi ollut sellainen lasinen turkoosikoristepullo aivan ihana, kuin myös grapponia pullo sitä minun sinistä. Taitaa tarvita mennä uudestaan  joku päivä sinne kirpparille - ei tuo niin kovin pitkä matka ole Helsingistä Klaukkalaan.

Päivä hurahti tosi nopeasti!