Vietin päivän käräjillä meno matkalla oli tosin hauska juttu, kun tuttu taksi tuli hakemaan. Hän huokasi, että "olen hänelle taivaanlahja" koska olin vuoron ensimmäinen tilaus ja ajoin halki kaupungin.  Siitä tuli ihan hyvälle tuulelle.

Perunkirjoitus oli myös äidin jäämistöstä. Kaikki ovat sisarusten kanssa menneet sovinnossa joka on oikein hyvä juttu. Äidin kodin purkaminen on tosin surullinen juttu, mutta sellaista elämä on ei kukaan saa tavaroita mukaansa, kun kuolee. Olin jo ajat sitten päättänyt, että en ajele monen sadan kilometrin päähän purku hommiin. Siskolta kuulin, että on siellä läjä tavaroita minulle varattu myös, vaikka en montaa vehettä pyytänyt. Ahdistun liiasta tavaranpaljoudesta, kun on tarpeelliset niin se riittää hyvin.

Tulee aika muistella, kun pakolliset asiat on saatu hoidetuksi!