Miten vähästä saakaan hyvän mielen. Sain tänään puhelun jossa pyydettiin kertomaan vapaaehtoistyöstäni (rikos- ja riita-asioiden sovittelusta) erääseen koulutustilaisuuteen. Tunsin, että minua arvostettiin ja sehän se vapaaehtoistyön palkka. Itsekseni tuuletin kotona, että vihdoinkin!!!! Sovittelu on tämän hetkisistä harrastuksista uimisen jälkeen, rakkain. Kun saa sovittelupöydässä hyvin erilaiset ihmiset keskenään sopimaan jonkun vaikean riidan, niin silloin voi todella onnitella itseään. Sovittelun paras palkinto sovittelijalle on se, että osapuolet lähtevät yhtäjalkaa tilaisuudesta toiset jopa halaten toisiaan. On hienoa kulkea hetken mukana auttamassa vaikeissa tilanteissa.

Hyvää mieltä on tullut myös tuosta Gradusta jonka kuka vaan voi käydä lataamassa tekijän sivuilta jos kiinnostaa.

Salarakkaista tulee sitten yliveto hyvämieli, kuulin tänään että salarakas oli lähtenyt kerhoon ja perillä oli huomattu, että reppu on johokin jäänyt. Koko porukka lähti kävelemään jälkiä takaisin ja reppu löytyikin kotiterassilta. Hän ehti kerhoon ja äiti sai kuntokävelyä onneksi on kaunis ilma. Löysin Elma-messuilta sellaisen vehkeen jolla voi tehdä koristeita joulukortteihen tai kirjeisiin näytti, että sitä voi käytää "pieninkin pikkusisko" koska sormet ei mahdu väliin ainoastaan aivan ohut paperi. Pelkästä ajatuksesta tulee hyvä mieli, kun "sielunsilmillä" näkee miten innoissaan pikku ystäväni ovat.

Tänään onkin sitten oikein hyvänmielen päivä, heippa.