Olen päässyt testaileen tätä langatonta laajakaistaa ja ylellisyyttä, kun läppäriä voi kuljetella paikasta toiseen ja aina pääsee nettiin. Nytkin istun keittiön pöydän ääressä näpyttelemässä, kun tuntuu hyvälle olla tässä ja toisella silmällä näkee olkkarin telkkarin joten voi havahtua jos sieltä tulee välillä jotain mielenkiintoista. Muuten olisin makkarin komerossa huonossa asennossa enkä tietäisi muista viihdykkeistä yhtikäs mitään. Toki eihän toi telkkari ole kovin tärkeä, mutta näin toipilaana se on!

Toipuminen myös edistyy hyvin viime yönä nukuin jo neljän tunnin pätkiä, ennen kuin alkoi samassa asennossa nukkuminen puuduttamaan käsiä. Tänään on muuten sellainen päivä, että ei ole yhtään ketään tulossa, siis ainakaan vielä? Ehkä tänään vihdoin pääsen aloittamaan salarakkaiden toisen mummin lähettämää kirjaa Alexander McCall Smith: Naisten etsivätoimisto nro 1, Mma Ramatswe tutkii, näyttää tosi mielenkiintoiselle. Olen hulluna dekkareihin - olenkohan ollut aikaisemmassa elämässä "alan ihmisiä"?

Vitsi - ulkona näyttää tulevan hiljalleen lumihiutaleita, siis Helsingissä Vuosaaressa "ei voi olla totta?" Toivottavasti eivät jää vielä maahan, vaikka ei se minua haittaa kun en tällä hetkellä juurikaan voi ulos lähteä turvallisesti mieli toki tekisi.