Viime yön myrsky oli aivan kamala, kun keskellä yötä tartti panna ikkuna kiini. Nimittin tuuli puhalsi parhaimmillaan, että makkarit verhot pyöri ilmassa. Onneksi nyt on jo tyyntynyt olen menossa huomenna pienelle ruokaristeilylle lautamiesten kanssa ehti jo käydä mielessä, että mitenkä siellä paatissa oikein pysyy pystyssä. Puhumattakaan siitä, että miten ruokalautaset pysyvät nenän alla. Onneksi huomiseksi on jo luvattu parempaa ilmaa.

Tänään olin tapaamassa ystävää vuosien takaa käytiin syömässä lounas ravintolassa jonka nimeä en muista, mutta sijaitsee Museokadulla. Ruoka oli aivan erinomaista kuin myös seura. Jälkiruoka nautittiin ystävän asunnolla ja muisteltiin menneitä. Kuinka paljon oltiin menossa, ystävistä mihin ovat kadonneet? Kuuluuko tähän ikään jo, että haikailee mennyttä aikaa? Ei me oikeastaan haikailulta, vaan mietittiin että miten sitä jaksoikaan silloin mennä lähes seitsemänä päivänä viikossa johonkin istumaan iltaa. Hyvällä mielellä tulin kotiin ja tuulikin oli laantunut ei riepottanut kovin paljon enää.

Sain tuliaisia myös ystävältä jonka kukkia hoitelin, siis kukat yhtä lukuunottamatta pysyivät hengissä. Hyvä minä - olisi voinut käydä hullumminkin. Huomisiin, heippa!