Lenkillä ollessa tuntui oikein syksyinen tuulahdus. Vielä tosin tarkeni mukavasti, kun oli ulkoilupuvun alla pari puseroa kerroksittain, mutta hiki ei pahemmin tullut. Kävelin sellainen tunnin verran joka on tällaiselle rakkineelle aivan tarpeeksi. Kellon siirto on kanssa metka juttu, tuntuu kuin aikaa olisi vaikka kuinka paljon enemmän, vaikka se on vain yksi tunti. Ilta tulee aikaisemmin, siis pimeä.

Ensiviikolla ohjelmassa on vihdoin se sormen patin kuvaus Töölön sairaalassa. Olen odottanut kuvausta kolme kuukautta - no tämä tauti ei ole kuolemaksi, mutta varmaan vuosi vierähtää ennenkuin patti on pois sormesta. Minun tuurilla varmaan, kun vihdoin pääsisi siihen leikkaukseen on varmaan sairaanhoitajien lakko/irtisanoutuminen. Jos olisi varaa mennä yksityiselle, niin patti olisi varmaan jo ajat sitten poistettu. 

Asun hyvin hiljaisessa ja rauhallisessa talossa, mutta viime yönä yläkerrasta kuului tosi ihmeellisiä ääniä aivan kun huonekaluja olisi siirretty paikasta toiseen ja jotakin olisi mätkähtynyt maahan. Huutamista eikä muutakaan meteliä kuitenkaan kuulunut joten käänsin kylkeä ja jatkoin uniani. Kello oli varmaan kolmen korvilla, siis kesäaikaa. Ehkä jollekin oli tullut inspiraatio yöllä siirrellä tavaroitaan.

Huomiseen, heippa!