Lähdin matkaan pitkästä aikaa autolla keskustaan ja löysin, kuin löysinkin läheltä Kaisaniemen puistoa parkkipaikan. Tosin kielletty sellainen, mutta onneksi on liikuntavammaisen pysäköintilupa. Tiedän entuudestaan, kun olen yleisötilaisuudessa missä tulee käveltyä enempi, kuin "lääkäri määrää", niin kotimatka ottaa koville, siis siksi autolla.

Ensin kiersin puiston puoleisen alueen joka on aika suuri, siis paljon nähtävää. Kävin suuressa teltassa jossa erilaiset järjestöt olivat esillä ja löysin, kuin löysinkin Kirkon Ulkomaan avun pöydältä Bangladeshista olevia tuotteita. Ostin kassin sekä T-paidan. Myyjä kyllä varoitti, että elä laita paitaa päälle jos menet Bangladeshiin, koska siinä heidän omalla kielellään olevat teksti on painettu nurinpäin. Ihan kohta en toki ole menossakaan ja otan neuvon vakavasti. Pääasia, että tuki menee juuri siihen maahan!!!

Sitten olikin ilma muuttunut sateisemmaksi, siis pakko kaivaa sadetakki repusta päälle. Etsin lounaaksi jotain eksoottista ruokaa, mutta sade pilasi sen ei ole kivaa syödä seisoviltaan kaatosateessa kun vielä pitää löytää sellainen paikka, että ei ole nenällään. Eräs koju kyllä houkutti kovasti, kun pitkä tumma mies kehui heidän ruokaa, (Gameron) että hän on kasvanut isoksi ja pitkäksi sen vuoksi, koska heidän maassa syödään terveellistä ruokaa. Minä vastasin, että minä olen saanut Suomessa sitten huonoa ruokaa, kun olen jäänyt pieneksi! Vitsi se oli ja naurettiin makeasti, mutta en jäänyt kuitenkaan syömään kun vettä tuli taivaalta jo aivan täysillä....!

Etsin seuraavaksi sovitelijoiden pöytää heidät löydettyäni kävin tervehtimässä sovittelija kolleegoita ja sain pussiilisen kehäkukansiemeniä joten voin laittaa sovinnon siemenet itämään. Naapuruussovittelijat toivat minulle myös korvatulpat jos naapuri häiritsee. Minun talossa ei naapurit häiritse, mutta ihan hyvä idea.

Lopuksi suunnistin kaatosateessa kohti Maailman Kirjat - telttaa jossa ystävälläni Arjalla oli puheen vuoro, että "voiko taloutta ymmärtää"?

Alakuvassa Mikko Sauli ja Arja.

Milenkiintoisen puheenvuoron jälkeen lähdin suunnistamaan autoa kohti sateessa oli tauko sillä hetkellä ja lounaaksi ostin matkalta voissa paistettuja muikkuja, siis eksoottista suomalaista herkkua.