Flunssa antaa periksi. Aivan ihana aurinkoinen päivä oli siis pakko lähteä ulkoilemaan. Askeleet veivät kohti Villa Ullasta kahvilaa jossa hinta ja laatu on kohillaan. Olin sopinut tapaamisen ystävän kanssa päiväkahvin merkeissä. Toivorikkaana lähdin menemään olin nimittäin jättänyt kotiin sen kyynärsauvan jossa on se piikki päässä. Jouduin palaamaan suorimmalta reitiltä takaisin, kun oli niin älyttömän liukasta. Vähän pitemmän kautta sitten pääsin, vaikka sielläkin kävelin sillain tienreunaa jossa oli vähän lunta jarruna. Takaisin tulo oli yhtä jännää arvatkaapa onko kaikki lihakset huomenna kipeinä, kun jännitin niskavilloja myöten. Upea tunne, kun reissu tuli tehdyksi.

Illansuussa ystävä kutsui syömään joten voisko päivä enää paremmin mennä?