Tämä linnun poikanen tuli jostain syystä mieleen, kuva otettu jo muutama vuosi sitten silloin oli hyvin sateinen kesä ja linnunpoika piti sadetta ikkunan suojassa. Jonka jälkeen lennähti mökkerön kuistille ja tuli melkein syliin.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdin, kuinkas muuten taas merenrantaan aurinkoon ja uimaan. Poikkesin tosin kirpparilla ensin... nyt näytti, että Romanian romaanit olivat löytäneet myös kirpparin jossa yrittivät myydä rihkamakorujeen ilman, että olivat varanneet pöytää. Siitähän seurasi se, että myyjät lähes ajoivat heidät pois koska he olivat maksaneet paikoistaan mikä tietysti oli ihan ymmärrettävää. Tällä kertaa en nähnyt, että kukaan olisi kerjännyt rahaa.

Merenraantaan päästyäni näin hanan pikku enkelin jälleen ja toden totta hän muisti minut. Hiukan arasti hän vilkutti ensin minä vilkutin takaisin. Keskustelimme tällä kertää enemmän hän tuli lähelle etsimään "sirkka heinää" jonka hetken päästä tajusin olevan "heinäsirkan". Heinäsirkka hyppäsi hetken kuluttua meidän eteen jota hän yritti saada kiinni, mutta heinäsirkka oli kyllä viisaampi, kun hyppi heinikkoon piiloon. Olin hänen kanssaan kahden uimassa laiturin portaissa hetken aikaa ja kun tiesin, että hänen olevan turvassa, niin lähdin itse uimaan toiselle laiturille asti, niin pikkuenkeli huolehti, että "elä mene liian pitkälle, ettei jalat ylety pohjaan", siis hän jälleen huolehti minusta. Seurailin sen pikkutytön touhuja, kun hän tällä kertaa otti kontaktia toiseen ihmiseen.

Aivan erityinen pikkutyttö!

Kohta alkaa televisiosta Euroopan mestaruuskilpailut Barcelonasta joten alan katsomaan, kuin pitkälle Tommi Evilä hyppää! Ihanaa iltaa taas oli päivä ihan parhaasta päästä.... Huomiseen.