Lähdin kaupan kautta ajelemaan salarakkaiden luokse leikkimään. Kurvasin pihaan oli hiljaista joten istuin autossa. Oltiin kotona kuulin kun ovi aukeni, hetken kuluttua kolmen pienen pikkujalat juoksi kuistille vastaan. Olin tullut kesken leikin, kun minulle huudetiin, että "noita se ja se (nimeä en muista) ajaa meitä takaa, juokse nopeasti piiloon". Minähän köpöttelin omalla vauhdilla, sata lasissa, koska en halunnut jäädä noidan kynsiin. Kiire oli tutkia, että mitä minun repusta löytyy? Riisuttiin kengätkin jaloista ja laitettiin komeroon, että nopeammin tuliaiset löytyisivät. Tällä kertaa kaikki oli yhteisiä ja herkuista äiti sai määrätä. Askarteluvehkeet otettiin päiväkahvin jälkeen esiin ja monta korttia tuli tehdyksi. Liima ja kiillepullot oli kaikista kivointa, joten olin vähän poliisina, että kaikki sai suurin piirten yhtä paljon. Isompi pikkusisko olisi muuten liimannut kaikki paikat ja toiset olisi jääneet ilman.

Alkoi näyttämään, että pienempi pikkusisko alkoi olla aivan puhki joten mentiin päiväunille "muumilaivaan" leikkihuoneeseen. Olin luvannut, että hän saa ottaa muutaman digikuvan - niissä näkyi hänen oma silmä kun tykkäsi kääntää kameran väärinpäin ja laukaista. Oli kivaa, kun salama välähti - kuvassa näkyy silmä! Kuvanoton jälkeen toisessa kädessä lumikki ja toisessa isomman pikkusiskon tuoma lahja hän nukahti nopeasti. Palasin alakertaan lukemaan Mauri Kunnaksen Koiraveljesten Kalevalaa. On muuten hyvä kirja olen lukenut sitä jo monta kertaa eikä pienet kuulijat ole kyllästyneet. Vaikka tänään näytti, että kahta puolen viittävaille nukutaan.

Pikkukakkonen, kun alkoi niin kolme nappisilmää istui tuijottamassa telkkaria. Oli aika lähteä kotiin, että pienet ystäväni pääsivät iltapuuhiin. Aivan ihana päivä ja mietin kotimatkalla, että etelän reissulla tulee kyllä aivan hirveä ikävä salarakkaita!