Tässä sitä tuijotan vuoroin telkkaria ja välillä sufailen täällä netissä. Kisoja tulee katseltua vähän liikaakin. En kuitenkaan öitä kokonaan valvo, vaikka ohjelmaa tuleekin läpi yön.  Suomalaisten mitallia on vielä saatu odottaa....

Tänään meillä oli myös sos.dem. naisyhdistyksen 90-vuotisjuhla näytelmän harjoitukset. Ihan mukavaa, vaikka käsikirjoitusta muutellaan joka kerta ja esitykseen ei ole enää kovin monta viikkoa. Hiukan hankaluutta aiheuttaa, kun osa näyttelijöistä on vähän vaikeasti käsiteltäviä, siis pahoittavat mielensä milloin mistäkin. Olisi helppoa jos ihmisillä olisi käyttöohje, että miten ketäkin voisi lähestyä ilman katastrofia... lasten kanssa on kyllä paljon helpompaa!

Harjoituksiin lähtiessä tapasin kotipihalla erään naapurin joka on ollut sisäruokinnassa lähes koko talven, nyt kuitenkin oli uskaltautunut rollaattorin kanssa kävelylenkille. Hän näytti nauttivan auringonpaisteesta, mutta valitteli että pitäisi saada juttukaveria - lupasin joku päivä mennä puheleen hänen kanssaan. Paluumatkalla tapasin naapurimiehen jolla on tapana aina puhella minun kanssa. Edellisellä kerralla hän oli viemässä kissaansa eläinlääkärille - tänään kertoi, että kisu oli ollut tosi sairas ja eläinlääkäri oli lopettanut sen kärsimykset. Saa nähdä ottaako uuden kisun - tällä hetkellä hän oli sitä mieltä, että ei.

Lähden tästä jännäämään miestenhiihtoa, heippa!

Laitan kuvan naapurinkissan kunniaksi kuvan Pepestä, joka muuten asui samassa asunnossa, kuin kirjoituksen kisu.

Muutenkin alkaa kissojen aika, kun maaliskuuhun on aikaa enää pariviikkoa!