Olen huomannut, että olen varsinainen nörtti mummo! Tämä johtuu oikeastaan facebookissa olen chattaillyt yhden hyvän tyypin kanssa Bangladeshiin ja kieli on tietysti englanti joka minulta sujuu vähän huonosti. Tänään löysin apua netistä, siis käännösohjelman joka kääntää useamman rivin kerralla (osa vain sanan) eikä maksa mitään. Helpottaa huomattavasti yhteydenpitoa - on mun uudessa kännykässäkin sanakirja, muta se toimii yhden sanan käännöksellä. Tässä iässä kyllä vähän harmittaa, kun ei ollut nuorena mahdollisuutta päästä kieliä opiskelemaan. Nuorille vinkiksi, että kielet ovat tärkeintä pääomaa silloin maailma pienenee .....

Ystäväni Bangladesissä johtaa Society for Awareness and Development of Disabled (SADD) järjestöä ja heidän toimintaohjelmastaan sain hyvän käsityksen mikä on heidän maansa ongelmat vammaisten asioissa. Heitä on laskutavasta riippumatta 8 - 15 miljoonaan asukkaitakin on reilut 150 miljoonaa, että ongelmat ovat aivan eri luokkaa mitä meillä. Ymmärsin, että paljon vammaisia piilotellaan, kun perheet kokevat häpeäksi jos on vammainen lapsi sitähän meilläkin tehtiin, mutta onneksi siitä on jo jonkin aikaa. Vielä tosin kuulee, että kehitysvammaista voidaan edelleen pitää piilossa ja voi vain kysyä, että totetuuko heidän ihmisarvonsa silloin?Suomessa on sellainen Abilis yhteisö joka tekee yhteistyötä kehitysmaihin.

Me täällä unohdamme helposti, että miten oli ennen meilläkin..... onneksi oli rohkeita vammaisia henkilöitä jotka alkoivat ajaa meidän asioita. Nykysin taitaa olla sellainen vaikuttaminen hiipumassa, kun vatsa on täysi, niin mitä sitä murehtimaan muita. Kaikille vammaisilla ei meilläkään kovin hyvin jos vertaa valtaväestöön, niin edelleen on syrjäytymisen vaara olemassa.

Lopuksi voi todeta, että mitähän minäkin tein ennen internettiä?