Päivä valkeni harmaana, mutta sitä hauskempaa oli tiedossa. Tietenkin oli viikon kohokohta, siis leikkipäivä. Laitoin Yariksen nokan kohti Korsoa perille saavuttuani oli tietyömaa käynnissä onneksi ystävällinen hiekkakuorman kuski päästi minut ohitse, ettei salarakkaiden tarvinnut turhaan odotella. Kuistilla olikin sitten tasajalkatanssia ja kuorossa huutoa, että "Leena, Leena, Leena mitä sulla on kassissa?" Huomasin, että olin odotettu vieras tuntui ihan mukavalta.

Söimme päivällä hyvää ruokaa ja jos oli syönyt muussia ja jauhelihamureketta sai yhtä monta karkkia, kun ruokalusikallista oli mennyt suuhun. Salarakas söi seitsemän lusikallista, vaikka vatsa oli ollut aivan täysi aikaisemmin. Isompi pikkusisko nukkui päiväunet en ehtinyt kirjaa loppuu, kun jo veteli sikeitä. Sitten oli vuorossa salarakkaan kanssa kahdenkeskiset pelit. Opin uudet säännöt se meni jotenkin näin, että "jos toinen haluaa kovasti pelata, niin hän pelaa aina ensin". Minä tietysti hävisin sen kisan enkä saanut koskaan aloittaa.  Sitten heräili jo se isompi pikkusisko hän olisi halunnut leikkiä ulosmenoa "kurasaappaat" jalassa ja kun äiti oli sitä mieltä, että niitä kurakenkiä ei tuoda sisälle, niin siitä sitten tuli oikein kunnon rähinät. Aloimme keskustella siitä, että kuka on jääräpää, niin tämä arvon neiti ilmoitti että "pojat on jääräpäitä" johon salarakas yhtyi, että ei kun "tytöt". Tällä kertaa sain seurustella "Ruun" kanssa enemmän näytti, että salarakas oli rauhallisempi. Yhden kerran komensi, että lähde yläkertaan leikkimään ja olisin saanut ottaa vauvan mukaan.

Isi tuli töistä kotiin, joten salarakas pääsi jumppaan ja minä kotiin. Seuraavan kerran tavataan mukavissa merkeissä mennään kaikki "nukketeatteriin" siitä on muodostunut jo traditio. 

Tässä kaikki, heippa.