Huoli äidistä alkaa tuntua omissa voimavaroissa, vaikka henkisesti vahva olenkin. Olen yliherkkä, kun ystävät toivottavat voimia, niin minä pillahdan itkuun. Ei mikään uusi piirre, ehkä johtuu lapsuuden kokemuksista kun on lähetetty kotoa pois eri paikkakunnalle kouluun. Nyt on aika, että täytyy jättää lopulliset jäähyväiset liian pian.

On tänään sattunut huvittavakin tapaus, kun olin rtg:n tutkimuksssa helsinkiläisessä sairaalassa, niin hoitaja huuteli erästä asiakasta sisälle. Mies vastasi aukaisemalla tutkimushuoneen oven valmiina kuvaukseen, että täällä ollaan. Siis hänet oli jo huudettu sisään. Herätti hilpeyttä meissä muissa odottajissa. Liukuhihna hommaa se näyttää olevan...!

Kotimatkalla poikkesin huonekalu keskittymään itäkeskuksen lähellä jossa on monta huonekalu kauppaa vierivieressä. Ei minulla olisi rahaa ollut mitään hienouksia ostaa, mutta jotenkin lähdin unohtamaan huoliani. Löysin eräästä kaupasta aivan upean kaluston, mutta yli kaksituhatta euroa on aivan liikaa minulle. Myyjä olisi kyllä mielellään kanssani kauppaa tehnyt yritti käyttää kaikki ympäripuhumisen kikat, mutta en mennyt lankaan.

Sinisiä kukkia oli aivan mahdottoman paljon!