Illalla sain alle kolmivuotias yökylään. Oli kaksi reppua mukana kaikenlaista tarvittavaa. Melkein unohtui saattajalle sanoa, että "hei, hei" kun jo järjesteli tavaroitaan pitkin makkarin lattiaa. Siitä paikasta alkoi kaikenlaiset leikit. Unikirja oli unohtunut onneksi löytyi Mauri Kunnaksen Seitsemän Koiraveljestä. Uni tuli nopeasti, vaikka sain vastata kysymyksiin, että "mikä ääni tuo oli?" "voiko tänne tulla rosvoja?" tai "miksi on niin pimeää?" "missä sinun yökkäri on?" uni tuli kuitenkin ja kainalossa oli "nallukka" sekä "nukkevauva" ja "helmet"

Hiippailin olkkarin puolelle, kun yökyläilijä nukkui sikeästi. Kömmin myöhemmin hänen viereensä ja niin nukuttiin kumpikin. Joskus kahden aikaan yöllä kuulin vierestäni, että "minua pelottaa" "minua pelottaa" "tää sänky ei ole hyvä" "oma sänky olisi parempi" ja "hirmuinen ikävä isoveljeä ja isosikoa"? Vakuuttelit eivät häntä rauhoittaneet oli pakko lähteä syömään jotain herkkuja. Me nökötettiin keittiön pöydän ääressä syöden suklaakeksejä ja mansikoita kolmen aikaan yöllä. Puheltiin pelkoa pois ja sitä, että mitä kaikkea aamulla oikein tehtäiskään? "Oli vielä leimasinhommat ja korulippaat oli tutkimatta kuin myös korttivarasto". tilanne rahoittui ja jatkoimme unia.

Heräsimme myöhään. Leikkimään kauppaa, piittämään, värittämään värityskirjaa, yllätys isolle veljelle, tutkia koruvarastot ja kylppärin peilikaappi. Siinä sivussa sovittiin, ettei kerrota isille ja äidille sitä, että pelotti yöllä hirmuisesti. Hän oli jo valmis tulemaan vaikka neäjänä yönä tänne yökylään. Aamupäivällä tuli isi ja isot sisarukset hakemaan, niin isin kysymykseen miten meni yökyläily pikkuinen vieraani sanoi, että se on salaisuus ja vilkaisi minuun! Arvatkaapa kuka on ihan poikki?

Kävin vielä röntgenissä tuota issias vaivaa kuvauttamassa, kun ei millään tahdo parantua, niin ja särkylääkkeitä tuli lisää. Huomiseksi ohjelmassa hierontaa - eri paikassa kuin aikaisemmin.