Aamulla heräsin puhelimen ääneen luullen, että se oli herätys joten painoin napin alas. Kännykkä soi uudestaan siellä "sydänystävä" soitteli ihmetteli kun olin pannut puhelun vastaajalle? No, heräsin sitten katsomaan kelloa ja se olikin jo melkein kymmenen olin nukkunut todella makeasti. Katsoin kyllä illalla aika myöhään telkkaria sieltä nimittäin tuli sotalapsista ohjelma joka oli mielestäni erinomaisen mielenkiintoinen. Olen juuri sodan jälkeen syntynyt ohjelma kosketti kovasti aivan pieniä lapsia vietiin ruotsiin erotettiin vanhemmistaan. Tunsin hyvin omakohtaisia tunteita, sillä minut on laitettu myös pienenä kouluun Helsinkiin erotettu perheestäni, muistan kun isä jätti minut kouluun ja lähti salaa pois minä odotin, että "joku tulisi hakemaan pois" mutta sitä ei tapahtunut itkin monta päivää. Siitä on kulunut jo yli viisikymmentävuotta, mutta vieläkin muistan mille se tuntui. Mille se sotalapsista on mahtanutkaan tuntua kun viedään ensin vieraaseen paikkaan sitten kun jotenkin alkaa sopeutua, niin sitten uudestaan. Toivottavasti nykytietämyksellä ei sellaista enää tehdä kellekkään lapselle.

Tänään on itsenäisyyspäivä liput liehuu saloissa joten oli hyvä muistella omaa lapsuuttaan harvoin ne asiat nykyisin tulee mieleen.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille, heippa.