Sain hyvältä ystävältä kutsun Kahvila Villa Ullaksen terassille päiväkahvin merkeissä. Tänään olisi ollut se päivä, kun "matkan aurinkoon" piti alkaa. Todellisuudessa piti olla toisenlaisella terassilla missä ei puhuta suomea - no paremman puutteessa kävi tuokin. Ystävän kanssa revittiin huumoria asiasta. Olo tosin on jo paljon parempi, kun sairaalasta kotiin tullessa.

Kävelyreissulla tapasin yläkerran naapurin jolle vuodatin kuulumiset. Hän on vasta vähän aikaa sitten taloon muuttanut joten en oikein hyvin tunne, mutta hänkin on hyvin yksityisistä asoista puhunut, niinpä minäkin. Huvittava piirre tapahtui, kun hän oli pois lähdössä ja toivotti tsemppiä ja samalla läimäytti tuohon kipeään olkapäähän toivotuksensa. Onneksi leikkaushaava ei ole ihan tuossa päällä, muuten olisin kyllä kiljaissut oikein kunnolla. Nyt yritin vaan pysyä pystyssä tuon hyväntahdoneleen jälkeen ja hymyillä.

Kivun kyllä voittaa helposti, mutta tuo v....s on kyllä vähän työläämpää. Jos kaikki olisi kuin ennen, niin nyt olisin jo mahdollisesti lentokoneessa istumassa ja odottelemassa, että kone nousee ilmaan..!!!!! Kaksi viikkoa tässä sitten odotellaan uutta lähtöaikaa!!!!

Eiköhön tässä tämänpäiväset ole, heippa!