Olin saanut tärkeän tehtävän minun piti hakea salarakkaan isoinpikkusisko kerhon juhlista, kun äidillä oli muiden lasten hakua. Tehokkainkaan vanhempi ei voi olla yhtä aikaa monessa paikassa. Pikkuinen kommellus sattui, kun minä luulin meneväni vasta tuntia myöhemmin, kun tilaisuus alkoi. Pikkasen myöhästyin, kun tuli soitto että tilaisuus alkoi jo ja minä juuri kurvasin kehä kolmen liittymästä lahdentielle. Vähän myöhästyneenä ennätin paikalle.

Kotona  olikin kivat puuhat tiedossa, nimittäin tavaksi tullut piparien leivonta oli kaikille mieleistä puuhaa. Kaksi kiloa piparkakkutaikinaa saatiin pipareiksi mitä nyt vähän suuhunkin. Olin kuulemma antanut hyvän neuvon, että jos ihan läärääntyy pöytään kiini, niin ei auta muu kuin syödä se. Sitähän sitten harrastettiin porukalla. Valmiita pipareita tuli oikein reilusti, vaikka joku meni ihan pipariksi! Pienet piparileipojat alkoivat väsyä - minä lupasin tehdä loput valmiiksi. Ai, niin olin ihan unohtaa, kun salarakas oikein innokkaana kaulitsi, niin präts sanoi kaulun ja meni poikki. En vielä ikinä ole nähnyt, että jollakin on niin paljon voimnaa, että ihan poikki.... toivottavasti siitä tulee vielä joku tarpeellinen tavara.

Sitten seurasi lumihiutaleiden tekoa - taisi vähän tulla suukopua kuka milloinkin oli loukkaanut tai mennyt toisen reviirille. Hyvin näytti olevan äidillä sovittelijan taidot hallinnassa minun ei tarvinnut lainkaan puuttua asiaan.... toiseksi pienin pikkusisko leikki koululaista, siis hän ei metelistä välittänyt ja ihan pienin pyöri lattialla (6kk), kuin väkkärä ja yritti aivan hirmuisesti lähteä ryömimään. Muutama hyvä veto jo nähtiin, kun hokas että miten pääsee jonkun mieleisen tavaran luokse. Lopulta hän nukahti mun syliin, se tuo uuden oppiminen on kovaa työtä.

Salaras kyseli, että tulenko varmasti heille jouluaatoksi, kun vastasin että tulen, niin hän käytännöllisenä poikana kertoi, että en laita sun korttia sitten postiin.... säästyy postimerkki.

Kotona minua odotti joulukortit jotka olin omista kuvista tilannut ja ovat nyt punaisissa kuorissa kirjoitettuna valmiina postilaatikkoon vietäväksi, hyvä minä! Päivä ihan parhaasta päästä, heippa huomiseen.