On sitten ollut tylsä ilma tänään. Ei juuri ulos houkuttanut, mutta pakko oli iltapäivällä lähteä kun oli sovittu sovittelu. Tilaisuus kun loppui ja pääsin lähtemään kohti kotia, niin vettä tuli taivaan täysi. Onneksi oli sateenvarjo mukana sellainen kaunis punainen marimekkounikkoa. Koittakaapa kuvitella kun toisessa kädessä kyynärsauva ja toisessa sateenvarjo ja jollain kädellä täytyisi aukoa ovia, niin sateenvarjo on laitettava pois päältä jo siellä sateessa, niin taatusti kastuu. Kotimatkalla olin jo kotipihalla, kun varjo sitten halusi kiepsahtaa ylösalaisin kun tuulenpuuska osui siihen. Onneksi ei kuitenkaan mennyt rikki mutta tulihan testattua se sateenvarjo.

Äiti soitteli tapansa mukaan kun salkkarit oli ohi, niin häntä nyt kamalasti mietityttää päiväkeskuksen uusi johtaja alkaa olla jo ikäihmiselle liikaa mietittävää. Liisa lupasi huomenna soitella Multialle kyseisestä asiasta, että saataisiin joku tolkku siihen sillä ei ole mukavaa, kun äiti murehtii sellaisia asioita. Luulisi, että tänäpäivänä osattaisiin valita oikeat ihmiset oikeaan paikkaan. Toivottavasti hän saa nukutuksi yönsä hyvin - asia on saanut hänen mieleensä kaikkea vanhoja ikäviä asioita jo kauan tapahtunutta joiden miettiminen ei enää olisi tarpeen.

Semmosta tänään, heippa.