Lähdin ajelemaan iltapäivällä kohti omaa kotia. Ajatukset risteili äidissä matkan aikana, mutta oli pakko koota ajatukset muuten olisi saattanut olla tuhoisat seuraukset. Ajelin aivan yhtä soittoa, mutta loppumatkasta sain puhelun ja kysyin voinko poiketa kahville virkistäytymään, kun alkoi jo vähän väsyttää. Pysähdys oli tosi hieno. Kysymyksessä olikin" hierontakahvila" ja kolme salarakasta viihdytti mainiosti. Piirustuksia alkoi myös tulemaan ja "pienin pikkusisko lauleskeli, että "taata, mummo, taata, mummo, taata, mummo" ja samalla väritti paperiin nuotin tahdissa. Ei voi muuta sanoa, kuin että oli paras taukokahvilla missä olen käynyt ikinä.

Ihanaa kun oma sänky odottaa, ai niin pyykit täytyy panna kuivumaan meinasin vallan unohtaa. Heippa.