Taas oli äitiä viety sairaalaan sydänoireiden vuoksi sain aamulla tiedon. Olin lähdössä käräjille joten tiedon levityksen sisaruksille jouduin delegoimaan. Kuitenkin tieto oli, että ei ole mitään hätää enää. Juttelin äidin kanssa hän omasta mielestään ei olisi halunnut mennä, mutta "kuulemma ambulanssimiehet saivat houkuteltua". Lähden ensiviikolla Multialle mökkerölle toivottavasti hän on jo silloin kotona.

Käräjillä tuli myös surullinen olo kun mielenterveytensä menettäneeltä ihmiseltä jää kaikki asiat hoitamatta sen takia, ettei ole kykenevä. Jotenkin tuntuu hirveälle ajatella, että kun ihmiset eivät saa asiallista hoitoa vaan sinnittelevät jotenkin omissa koloissaan ja yrittävät sitten tehdä epätoivoisia tekoja. Sellaiset asiat täytyisi pystyä selvittelemään jossain muualla kuin käräjillä.

Käräjiltä kotiin tullessa omalla pihalla lapset kysyivät, että mikä sun silmään on sattunut? Ennen kuin olin ehtinyt vastata, että kaaduin yhden pienen suusta tuli, että "onks sua lyöty turpaan?" Onko pahoinpitely niin yleistä nykyään, että lapset ensimmäiseksi ajattelee, että "sitä on lyöty"! Jäi sellainen hassu tunne, että eivät uskoneet mitä heille vastasin, plääh!

Huomiseksi on kuitenkin luvassa leikkipäivä "salarakkaiden" kanssa. Heippa.