Tulipa ihana yllätys, kun salarakkaiden isi soitteli että olisikin pikkuprinsessa tulossa yökylään. Olin sovitteluhommissa kaupungilla ja aivan kiireesti kotiin, kun olivat kaikki tulossa tuomaan yökyläilijää. Samalla vietettiin pienemmän pikkusiskon synttäreitä vähän etuajassa, kun ehdin jo murehtia että ei nähdä ollenkaan ennen kun lähtevät reissuun. Kolme suloista kaveria saapui ja viime tipassa muistin, että alaovikin on lukossa. Toivat kakun tullessaan "kukka" kakun sanoi päivänsankari jolle ojensin lahjan joka piti saada kiireesti auki meinasi vallan kakun syönti häiriintyä. Isompi pikkusisko oli käynyt jo isin korvaan kuiskuttamassa, että ettekö te voi jo lähteä? Häntä poltteli, kun mulla oli jemmassa uusi iso värityskirja vain häntä varten. Muu porukka lähti tosin salarakas halusi tietää, että milloin on hänen vuoro johon kaikkien suulla luvattiin, että reissujen jälkeen aivan varmasti. Kaksivuotias päivänsankari kantoi itse lahjapussiaan, vaikka maata viisti mutta mieluusti kantoi, kun oli jotain omaa. Kirppari kengätkin soviteltiin salarakas lähti toisessa jalassa lenkkari ja toisessa mokkasiinikenkä olivat sopivat ja mieleiset. Yökyläilijän mustat kiiltonahkaiset olivat myös sopivat ja kuulemm aivan ihanat, kun niissä on paljetteja.

Olin aivan otettu, kun kaikilla oli jotain sinistä päällä kun tietävät, että minun lempiväri on sininen. Salarakas oikein mainitsi, että huomaatko Leena, että mulla on sinistä. Myöhemmin illalla, kun yökyläilijä riisui nukkumista varten hän selitti, että "huomaatko Leena, että mulla on siniset alushousut kun sinä pidät sinisestä". Olin aivan otettu asiasta, kun harvoin on sellaisia vieraita jotka miettivät mitä pukevat päälleen, kun tulevat kylään.

Lopulta jäätiin kahden isomman pikkusiskon kanssa ja käytiin katsomassa naapurin kissoja, mutta "vaikka minun luona halusi lähteä katsomaan", niin naapuriin kun mentiin ja Tofu kissa tuli tervehtimään ovelle menikin sisu kaulaan. Pelotti aivan hirveästi, hän istui tiukasti minun sylissä . . . . joten hipsimme kotiin. Täällä lupasi, että "kyllä minä sitten uskallan, kun olen koululainen". Kello oli jo aika paljon joten hän halusi itse mennä nukkumaan, mutta siinä vaiheessa kun uni ei heti tullut ja alkoi vähän itkettämään, että on aivan "kamala ikävä kotiin". Puheltiin vähän aikaa ja suunniteltiin, että mitä aamulla tehdään pidin kättä hänen poskellaa ja istuin vieressä uni kuitenkin tuli, ettei tarvinnut soittaa isille, että "tule hakemaan".

Ajoissa noustiin sitten aamiaiselle joka syötiin yöpaidoissa, vaikka "meillä kotona laitetaan ensin päivävaatteet päälle" no tehtiin vähän erilailla. Reippaasti hän söikin oli kuulemma hirmuinen nälkä ja pensasmustikoita meni lähes koko rasiallinen, kun keksittiin että niistä voi tehdä mustikkatikkuja. Huomaamatta oli rasia tyhjentynyt ja mennyt parempiin suihin.

Illalla luvattu tyttöjen hienostelut hommat saattoi alkaa, siis meikit ja kynsilakat esiin varpaisiin tuli kultakimalletta, liilaa sormen kynsiin jotka hän halusi itse maalata pikkusen meni ohi, mutta asetonin kanssa otettiin ylimääräiset pois. Keräsin hänelle pieneen kultapussukkaan mukaan vähän meikkejä jotka sovittiin, että äidin kanssa yhdessä käytetään ettei pienempi pikkusisko pääse niihin käsiksi. Korulaatikot pengottiin korviin löytyi korvikset ja helmiä lisää kaulaan sekä hiuspinniä varmuuden varalle. Kaikenlaista tuliaista myös kotiväelle vietäväksi.

Isi tuli hakemaan taisi vähän olla jo koti-ikävä, kun kyseli muutaman kerran, että milloin se oikein tulee? Kiitos vain ihanalle pikkuvieraalle oli kivaa kun olit täällä ja toivon, että tulet toistekin. Nyt lähden kyläileen joten heippa.