Avasin kännykkäni uimahallista ulos tulon jälkeen. Pari viestiä tuli heti kännykkääni toinen numero oli vähän vieraampi joten kuuntelin viestin. Eräs ystäväni pyysi heti soittamaan, kun saan viestin joten jäin uimahallin parkkipaikalle soittamaan. Kyseessä oli Senni-ystäväni jota en ollut tavannut pitkään aikaan. Hän kertoi, että yhteinen nuoruuden ystävämme Arja saman ikäinen kuin me oli menehtynyt pitkäaikaiseen sairauteen 10. maaliskuuta. Puhelu sai minut miettimään, kuinka kummallista elämä onkaan ei ikinä tiedä kuka on vuorossa lähteä.

Muistan kun tapasimme vuosiluku taisi olla 1968 olimme samassa huoneessa Invalidisäätiön sairaalassa (nykyisin Orton) minulle tehtiin elämäni kamalin lonkkaleikkaus silloin olimme vähän päälle kahdenkymmenen ja elämä edessä. Tuolloin sairaalassa vietettiin paljon kauemmin aikaa, kuin nykyisin joten potilaskavereihin tutustui paremmin. Meistä tuli lähes erottamattomat sairaalassa keksimme kaikenlaisia puuhaa, kuten vierailimme miesten kerroksessa (siihen aikaan erikseen) ja olihan siellä sopivan ikäisiä nuoria miehiä. Arja oli tosi kaunis nainen, hänellä oli aivan tummat hiukset ja suuret ruskeat silmät. Muistan, että miehet ihastuivat häneen aivan hulluna, romanssit eivät kuitenkaan kestäneet kovin pitkään jota en voinut ymmärtää. Meistä tuli kuitenkin tosi hyvät ystävät hänen kauttaan tutustuin myöhemmin myös Senniin (ystävä joka tänään ilmoitti asiasta). Kävimme paljon ulkona yhdessä vierailin hänen perheensä mökillä jonne ajelimme vanhalla kuplalla sillä hänellä oli jo tulloin ajokortti minä hankin auton vasta myöhemmin. Muutaman vuoden kuluttua hänet sitten kesytti sellainen mies joka kanssa hän muutti pohjoissuomeen joten meidän tiet erosi liian pitkään välimatkaan. Vuosien varrella kuulin hänen kuulumisiaan ja tapasinkin muutaman kerran, kun hän kävi Helsingissä.

Hyvästi Arja ystäväni - perheesi ja ystävät saattavat sinut haudan lepoon ensi lauantaina kaikkea hyvää sureville omaisille ja ystäville. Oli ihanaa saada tuntea sinut.