Aamusta matkaan ja tapaamispaikalle, nimittäin Helsingin Sovittelijat ry:n järjestämä retki Hämeenlinnan Vankilaan ja Vankila museoon alkoi. Porukka oli jostain syystä vähän pienentynyt, mutta lähtijöitä kuitenkin tarpeeksi. Menimme kahdella autolla minä olin yhdeksän hengen autossa jossa oli tiivis tunnelma. Ensiksi menimme sinne toimivaan vankilaan joka sijaitsee Pikku-Parolantie 7 (eksyimme muutama kilometriä) lopulta kuitenkin olimme vankilan portilla. Meitä vastassa oli vankilan apulaisjohtaja Marjatta Kurri hän piti lyhyen esitelmän ja lopuksi kiersimme laitoista. Vankeja emme tavanneet koska ovat toivoneet, että vierailijat eivät osastoilla kävisi ihmettelemässä. Ymmärrän hyvin koska ei heidän olo parane kiven sisällä vaikka kuinka ihmettelisimme.

Tänä päivänä vankiloissa on paljon hyviä asioita koulutusta, oppisopimuksia jopa yliopisto-opiskelu on mahdollista. Toivoisin, että ne asiat saisi enempi julkisuutta, koska meidän kaikki etu on se vankilaan tuomitut oppisivat elämistä ilman rikoksia siitä hyötyy koko yhteiskunta kun tulevat jälleen  yhteiskunnan jäseniksi.

Kävimme syömässä oikein ihanassa ravintolassa, nimi ei jäänyt mulle mieleen sijaitsee aivan linja-autoaseman lähellä ruoka oli todella hyvää. Ruuan jälkeen vielä tutustuimme Vankila Museoon joka oli Kustaa III:n katu 8. Vankila museo on kätkenyt paljon ihmiskohtaloita toimintavuosinaan tietoa voi hakea tuosta linkistä. Olen aikaisemmin todennut, että minua ei vankilat "ahista" sillä olen ollut sisäoppilaitoksissa yhteensä kymmenenvuotta meiltä puuttu vain kalterit. Kotimatka alkoi ja kun Helsinkiä lähestyttiin, niin taivaasta alkoi tulla vettä kuin saavista. Kuvia museosta täällä.

Nyt sitten jännäämään jääkiekkoa ja myöhemmin illalla Lordia. Huomenna on vuorossa Nukketeatteri Sampo ja arvatkaa kuka on mulla kavaljeerina, no salarakas tieteskin.

Heippa.