Sateisen päivän ohjelmaa suunnitellessani, ensin totesin että liian kylmää mennä maauimalaan. Aloin soitella ystävilleni joihin olin luvannut pitää yhteyttä tiesin, että Kirsti ystävä oli tullut Virosta viikon kylpylämatkalta joten soittelin tarkoituksena kysellä miten matka meni? Äänestä kuulin, että nyt ei ollut kaikki hyvin. Hän oli sairastunut reissulla joten oli tullut sairaalareissu Mariaan ja nyt kotona kovissa kivuissa ja justjust pääsi rollaattorilla eteenpäin. Lupasin menne kaupan kautta häntä katsomaan ja jos on jotakin jossa voin olla avuksi, niin sekin sopisi. Hermotulehduksen seurauksena hän ei kärsinyt kävellä juurikaan yhtään. Autoin häntä laittamaan ruokaa ja tiskaamaan astioita kylään tuli myös hänen naapuri hän kävi apteekissa. Naapurin palatessa apteekkireissultaan minä lähdin viiden ruuhkaan ajelemaan. Ystäväni näytti piristyneen - kiitteli, että on hänellä hyviä ystäviä jotka rientävät avuksi kun on tarvis.

Olen itse ollut monta kertaa leikkausten jälkeen tosi kurjassa kunnossa kotona ja osaan arvostaa niitä ystäviä jotka tulevat vähäeleisesti tekemään jonkun jutun. Ilman, että pyydän kun se pyytäminen on vaikeaa, kun haluaisi aina pärjätä omin avuin. Ystävä jota nyt sain auttaa on yksi niistä jotka ovat tulleet minun avuksi, kun apua olen tarvinnut.

Olen onnellinen hyvistä ystävistä, heippa!