Pitkästä aikaa lähdin Valtterin kirpparille. Olin hämmästyksellä lyöty, kun siellä oli hallin täysi myyjiä sekä asiakkaita aivan tungokseen asti. Meikäläinen ei nähnyt tungoksesta johtuen kaikkia pöytiä läheskään ja kyynärsauva sai potkuja lähes yhtenään. Onneksi pysyn pystyssä jonkin verran ilman muuten olisin ollut nenälläni useasti. Reilusti kaksi tuntia siellä kuitenkin pyörin tapasin vanhan työkaverin Ritvan. Häntä en juurikaan muualla nykyisin tapaa, mutta takuuvarmasti hän kiertää Hesan kirppareita ahkeraan. Nytkin hänellä oli monta kassillista tavaraa. Löysin "salarakkaalle" ihanat nahkaiset juhlakengät joiden malli on sama, kuin aikuisten miesten kengissä (ulkomailta hankittu alunperin) muutamalla eurolla sekä itselleni ostin yhden t-paidan eurolla. Löysinhän minä vielä yhden "legoritarin" jonka myi pieni poika joka oli kasvanut ritarileikeistä ulos. "Salarakas"  taitaa saada yllätysjutun, kun seuraavan kerran tapaamme.

Ritvan kanssa poikettiin kahville tutkimaan aarteita sekä päivittämään kuulumisia. Hän kertoi, että yhteisen tuttavamme mies oli ehdottanut hänelle, että jos hän tekisi ystävästäni dokumentin? Miksi, no hän kerää aivan mahdottomasti tavaraa - siis koti on aivan ääriään myöten täysi ja kirppareilta tulee koko ajan lisää. Ihan oikeasti, kun hänen luonaan joskus vierailen on hankala sisällä liikkua ettei koko ajan törmäisi johonkin. Hän ei suostunut dokumentin tekoon olisi ollut ehkä liian vaikea katsoa omaa todellisuutta ohjelmasta.

Tämänpäiväiset tässä, heippa.

Valokuvatorstain kuva löytyy täältä aihe on "humoristinen".