Olin lähdössä tavallista aikaisemmin liikkeelle. Allasjumppa - ryhmä oli aamulla jo yhdeksältä joten lähdin kotoa hyvissä ajoin. Olin ajatellut, että samalla kun autolla lähden, niin hoituisi kaikki muutkin asiat. Pakkasmittaria kurkkasin, mutta en huomannut, että lunta oli satanut aivan älyttömästi. Alaovella huomasin toivottamaksi yrityksen lähteä ostoskärryn kanssa joten ruokaostokset saivat jäädä tulin takaisin kotiin ja vaihdoin ostoskärryn toiseen kyynärsauvaan, siis mukana oli kaksi uskollista poikaystävää, niin johan pääsi. Piti kiertää pitemmän kautta, kun oikotie oli aivan tukossa, mutta niin oli myös katukin. Autohalliin pääsin, niin siitähän ei sitten enää ongelmaa....

Uimiset ja jumpat tuli tehdyksi - halli oli kyllä aika hiljainen, siis osa porukasta oli kääntynyt takaisin. Ruokaostokset olivat haasteelliset, kun täytyi koko ajan miettiä, että mitä uimareppuun uimavehkeiden lisäksi mahtuisi. Niukasti tuli tavaraa, mutta sain suurimman osan tungettua reppuun eikä jäänyt kuin kevyt muovikassi keppiin roikkumaan.

Sain kyllä osaaottavia katseita ja kysymyksiä? Autohallissa yksi nainen kysyi, että onko sulla liukasta kävellä? Vastasin kohteliaasti, että onhan se vaikka ajattelin, että ihan yhtä liukasta kuin kaikilla muillakin, mutta mulla ehkä vähän työläämpää. Kotipihalla talon uudempia asukkaita kysyi, myös että mitä mieltä olen talvesta? Siihen kyllä vastasin jo vähän tuhmemmin, että "perseestä". Hän ymmärsi eikä udellut enempää, vaan aukaisi mulle oven josta olin iloinen.

Tahtoisin olla, kuin karhu kömpiä talvipesästä vasta kun kevät aurinko lämmittää!