Olin luvannut mennä erään vanhan koulukaverin luokse kylään Kannelmäkeen. Matkalla poikkesin Puotinharjun kattokirppikselle josta tein muutaman löydön. Löysin pikkuleegoja (niitä jotka ei ole aitoja, mutta mulla on niitä ennestään) niiden mukana tuli pari pientä ukkoa ja yksi eläinhahmo, olisi saanut kyllä olla enemmän. Viime vierailun yhteydessä sain huomautuksen, että "miksei sulla ole yhtään pikku-ukkoa". Sitten salarakkaan pikkusiskolle löytyi Dr. Brikmannin sandaalit oikein hyvät. Itselleni löysin tarpeellisen vehkeen mökkerölle nimittäin sellainen teline johon voi laittaa tulitikkuaskit, että eivät ole aina hukassa. Olinkin jo sitten kävellyt kunnon lenkin edestä joten lähdin sinne kyläpaikkaan. Parin tunnin vierailun jälkeen jatkoin matkaa kastelemaan kukkia salarakkaiden asunnolle, kun ovat reissussa. Täytin kaikki altakasteluruukut vedellä - olivat muuten aivan tyhjät - leikkimökin roikkumansikka ei tainnut elvytyksistäni huolimatta enää virota. Laitoin sen sellaiseen paikkaan, että jos vaikka sataisi, niin vesi osuisi siihen - taitaa olla toiveunta. Jätin ne sandaalit keittiön pöydälle odottamaan, että pienet jalat hyppää niihin ja kengät pääsee liikkeelle.

Sydänystävän kanssa soittelimme myös ja kerroimme kuulumiset puolin ja toisin. On se muuten ihanaa kun on sellainen ihminen ystävänä jolle voi ihmetellä kaikki oudot jutut.

Tässä tämänpäiväiset, heippa!

Ps. Vaihdoin kuvan jälleen nyt aivan tänään otetun, että on sitten pussit silmien alla.