Ensimmäinen yö oikeinpäin omassa sängyssä nukutti paljon paremmin, kuin aikaisemmin. En tarvinnut myöskään särkylääkettä yöllä. Aamulla tosin otin, koska päivän askareet vähän lisäävät kipua.

Olen muuten mahdottoman huono potilas, kun en kestä ystävien "hösäämistä" ja neuvoja, että "ole varovainen" ja "mittauta luutiteys", että tunnen itseni tosi invalidiksi aivan kuin minulta olisi mennyt ihmisarvo, kun käsiin sattui!!! Eräs ystävä taisi vähän loukkaantua, kun tiuskasin, että "nyt ei yhtään neuvoa miten pitäisi elää". Senhän toki tiedän ennestään etten jaksa kuulla yhtään valituksia toisten enkä varsinkaan omista sairauksista.

Nautin tavallisesta kohtelusta, siis keskustelusta ihan muista kiinnostuksen kohteista. Kuten salarakkaiden kanssa leikittiin, että ajoin heitä mersulla takaa (siis tällä hirveällä pyörätuolilla) johon kyllä salarakas tietäväisenä ilmoitti, että "ei tuo ole mersu" - ajatteli varmaan, että Leena on ihan höpsö!

Minulta jos kysyy, että "tarviitko apua?" vastaukseni on taatusti, että en. No kerron miten minäkin annan auttaa, siis "ihanaa, kun joku tulee tekee jonkun homman eikä tee siitä sen suurempaa meteliä".

Siis ole äärettömän huono potilas! Kuuleman mukaan komentelen - kyse on kuitenkin siitä, että ei pidä tyrkyttää apua vaan odottaa, että kerron miten apu tapahtuu.

Sydänystävä soitteli Fuengirolasta illalla kertoi, että ilmat ovat viilentyneet!!!!  Ei harmita yhtään, kun ..... "happamia sanoin kettu pihlajamarjoista"  kai minä toivon hänelle kuitenkin ihan mukavaa lomaa siellä olen vain kateellinen, kun oma meni pilalle.