Nukuin aamulla vähän liian myöhään ja tuli todellinen kiire aamulla. Halusin käydä uimassa kilometrin ennenkuin menen Korsooseen tapaamaan "salarakkaita" pitkästä aikaa. Olin kuitenkin sovittuun aikaan ja kolme pientä oli vastassa terassilla.  Vettä satoi kaatamalla joten ei kannattanut tulla vastaan lähemmäksi, koska sade olisi kastellut perusteellisesti. Salarakas huhuili, että "toitko mitään tuliaisia?" no ainahan mulla on jotakin. Halauksilla aloitettiin ja sitten olikin lounasruoka pöydässä herkullista keittoa jota kaikki söi hyvällä ruokahalulla. Ruokailun jälkeen olikin kiire aloittaa leikit.... "salarakas" keksi, että nyt me ollaan perhe Hänninen. Hän oli perheen isi ja nimeltään Viljami Hänninen ammatiltaan kaivostyömies, vaimo Aino Hänninen (isompi pikkusisko) ja minä olin 8 v. lapsi nimeltään Minni Hänninen sekä vauvanukke oli heidän pienempi lapsi nimeltään Paukku Hänninen. Perhe Hänninen lähti isin johdolla seikkailumatkalle vuoristoon ja metsään.  Viljami Hänninen otti mukaan kaikki tarvittavat tavarat sekä retken alussa vannotti meitä, että meidän täytyy tehdä niin kuin hän sanoo. Matkanjohtajaa oli kuunneltava ettei kukaan eksyisi. Välillä jouduimme avomerelle, kun löydettiin metsästä laiva jolla seilasimme ja kalastimme kaloja esim. haukia ja tonnikaloja (ilmeni myöhemmin, että se olikin kilpikonna). Välillä söimme sitä kalaa ja sitten piti jättää laiva ja jälleen lähteä seikkailemaan ja hyppimään kiveltä kivelle. Löysimme aution kiven jossa olimme kaikki vähän kyllä pelotti, kun ympäriltä kuului kaikenlaisia ääniä. Äiti (Aino Hänninen) oli minun sylissä, vaikka olisi pitänyt olla toistapäin. Matkanjohtajalle tuli sitten "vessahätä" joten jouduimme menemään takaisin kotisatamaan.

Kävimme välillä päiväkahvilla ja leikit jatkui jonka jälkeen lähdimme ulos, kun aurinko oli alkanut paistaa. Nyt olimme sitten "muumiperhe" ja oltiin taas meriseikkailuissa minä olin välillä Muumimamma, Pikkumyy tai Hattivatti. Salarakas oli kuiten Muumipappa joka pelasti meitä aivan milloin mistäkin vaaratilanteesta.

Isikin kotiutui vihdoin töistä kotiin ja vähän ihmetteli, että mikä Perhe Hänninen oli heillä käymässä. Leikin vähän myös pienemmän pikkusiskon kanssa joka oli päiväuniltaan herännyt josta näkyy tulevan oikein tahtonainen kunhan oppii ilmaisemaan itseään, niin että ymmärrämme mitä hän haluaa. Allakkaan merkittiin uudet leikkipäivät ja minä lähdin ajelmaan Yariksella kohti Vuosaarta.

Olin juuri päässyt kotiovesta sisään, kun äiti soitteli hän oli saanut illalla sydänvaivoja. Oli painanut turvapuhelinta (joka nyt menee Tampereelle) jossa tiedetään mitä apua Multialla 200 kilometrin päässä tarvitaan. Hän ei ollut antanut tilata ambulanssia, vaan pyytänyt että kotipalvelusta tulisi joku katsomaan. Kohtaus oli mennyt ohi - aamulla hän oli jo keitellyt aamupuuronsa itse. Vaikutti kyllä hieman väsyneeltä - on ollut kaikenlaista puuhaa eilen hän oli Olopäivässä Poukamassa ehkä sekin vähän rasitti. Puolukkaan meno on kuitenkin nyt pantu unholaan sillä marjat kävelee hänen pakastimeen ihan itsestään.

Olipa tapahtumarikaspäivä jälleen kerran ihan parhaasta päästä!